Jumalanpalvelukset ja uskonelämä

Messua eli ehtoollisjumalanpalvelusta vietetään yleensä sunnuntaina, joka on kristittyjen pyhäpäivä. Jeesuksen kuolleista nousemisen päivä oli sunnuntai ja näin ollen myös jokainen messu on Kristuksen ylösnousemisen juhla.

Jossain messuun kokoonnutaan sodan tai luonnonkatastrofin keskellä, toisaalla taas upean katedraalin turvallisten muurien suojaan. Ajan saatossa eri puolilla maailmaa on syntynyt monenlaisia tapoja viettää messua. Kokoontumisten perussisältö on kuitenkin kaikkialla sama: rukoillaan tärkeiden asioiden puolesta, luetaan Raamattua, selitetään Raamatun tekstiä eli saarnataan ja nautitaan ehtoollista, yhteistä ateriaa.

Messun ajatellaan olevan Jumalan kohtaamisen hetki. Jumala lähestyy ihmistä Raamatun sanan ja ehtoollisen kautta ja ihminen Jumalaa rukouksin ja lauluin. Sunnuntain kokoontumisista kristityt lähtevät arkeen auttamaan ihmisiä, rakentamaan oikeudenmukaista yhteiskuntaa ja puolustamaan heikkoja ja köyhiä.

Monimuotoinen messu

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vietetään yleensä messua: jumalanpalvelusta, jossa on ehtoollinen. Messun liturgiaksi kutsutaan messun kulkua, joka seuraa tietynlaista rakennetta eli kaavaa. Messun liturgia pitää sisällään vuorolauluja, rukouksia ja hymnejä, joiden musiikilliset juuret ovat keskiajalla. Samanlaisena toistuva rakenne tekee monelle messusta tärkeän, tutun ja turvallisen.

Jokaisella pyhäpäivällä on tietty teema, joka näkyy muun muassa messun väreissä, teksteissä ja lauluissa. Tätä pyhäpäivien kierron vaihtelua kutsutaan kirkkovuodeksi. Tämän lisäksi messuun voidaan tuoda myös erilaisia muuntuvia elementtejä esimerkiksi musiikin ja erilaisten toiminnallisten elementtien avulla. Seurakunnissa järjestetään myös erilaisia teemamessuja, kuten perhemessu, kansanmusiikkimessu, sateenkaarimessu, Tuomasmessu tai partiomessu. Eri musiikkimakuihin on myös räätälöity omia messukokonaisuuksia metallimessuista teknomessuihin.

Messu on kaikille avoin tapahtuma, joka tarjoaa mahdollisuuksia monenlaiseen osallistumiseen. Toisille sopii rauhallinen hiljentyminen penkissä, kun taas toiset haluavat osallistua aktiivisesti messun sisällön suunnitteluun ja toteutukseen.

Kristilliset pyhäpäivät rytmittävät vuotta

Pyhäpäivät tuovat tauon työn keskelle. Monet unelmoivat levosta, kiireettömästä ajasta ja tilasta, jossa vaatimuksia ei esitetä. Sunnuntait ja pyhäpäivät ovat sellaista tilaa. 

Kristillisten pyhäpäivien kokonaisuutta kutsutaan kirkkovuodeksi. Uusi kirkkovuosi alkaa ensimmäisenä adventtina. Kirkkovuodessa on noin kuusikymmentä pyhäpäivää, joista suurinta osaa vietetään sunnuntaina, mutta jotkut sijoittuvat muille viikonpäiville. Viikolle sijoittuvia pyhäpäiviä kutsutaan arkipyhiksi.

Kirkkovuoden keskus ja kristittyjen vuoden suurin juhla on pääsiäinen. Muut juhlat asettuvat vuoden eri aikoihin ja viittaavat Jeesuksen elämän eri tapahtumiin.

Miksi juhlapyhiä vietetään?

Vuoden kiertoon liittyy kaikissa kulttuureissa perinteitä. Merkkipäivät ja juhlapyhät rytmittävät vuotta ja niillä on arjesta kohottava vaikutus. Juhliin liittyvät perinteet rakentavat yhteisöä ja välittävät kulttuuria ihmiseltä ja sukupolvelta toiselle.

Kirkolliset juhlapäivät ovat muotoutuneet osaksi eurooppalaista kalenteria ja kulttuuria vuosisatojen kuluessa. Yhteiset juhlapyhät yhdistävät kristittyjä yli kansallisten ja kirkkokuntarajojen. Yhteiset pyhäpäivät muistuttavat levon ja yhdessäolon tärkeydestä ja tuovat pyhän tunnun arjen keskelle. Vapaapäivät tukevat työn ja muun elämän välistä tasapainoa ja sitä kautta hyvinvointia.