SEURAKUNTAJAON MUUTOSSELVITYS EDENNYT LIITOSSOPIMUSLUONNOKSEEN

TIEDOTE 13.3.2024

Humppilan seurakunnan, Jokioisten seurakunnan ja Ypäjän seurakunnan seurakuntajaon muutosselvitys on edennyt liitossopimuksen ensimmäiseen luonnokseen. Luonnosta käsiteltiin kolmen liitosta selvittelevän seurakunnan luottamushenkilöiden ja työntekijöiden yhteisessä kuulemisillassa Jokioisten seurakuntatalolla tiistaina 12.3.2024. Ilta kokosi varsin hyvin luottamushenkilöitä ja työntekijöitä, yhteensä viitisenkymmentä. Paikalla oli myös hiippakuntadekaani Terhi Törmä sekä ohjausryhmän työskentelyä ohjaavat lääninrovasti Esa Löytömäki ja talouden asiantuntija Mika Piittala Tampereen tuomiokapitulista.

Yksi seurakunta – kolme identiteettiä – tuttu alueellisuus – yhteinen tulevaisuus

Liitossopimusluonnos on laadittu ohjausryhmän ja johtavien viranhaltijoiden työskentelyissä. Sen laadintaa ovat ohjanneet kolmen seurakunnan verkkokyselyiden vastaukset, aiemmin käytyjen kuulemistilaisuuksien sisällöt, luottamushenkilöiden käymät keskustelut sekä yhteiset työskentelyt. 

Luonnoksen laadinnan keskeisiä periaatteita ovat:

• Mahdollistaa kirkon tehtävän toteutuminen ja parantaa seurakunnan taloudellisia ja toiminnallisia edellytyksiä
• Yksi seurakunta – kolme alueidentiteettiä
• Tutut työntekijät lähellä – toiminta jatkuu ja kehittyy
• Taloudellinen hyöty ja hallinnon tehostuminen
• Työhyvinvointi ja työntekijöiden saatavuus

Seurakuntien toiminta säilyy lähtökohtaisesti ennallaan samoilla alueilla. Työntekijät saavat tuekseen kollegoiden tiimin.

Illassa moni asia selkiytyi ja saatiin konkretisoituvaa kuvaa tulevasta. Samalla nousi esiin kysymyksiä, joiden kanssa on tehtävä yhteistä valmistelutyötä. Seuraavaksi järjestetään seurakuntalaisten kuulemiskierros, jolloin liitoksen käytännön vaikutuksia seurakunnan ja sen alueiden elämään tutkitaan yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Kuulemiskierrokset ovat 28.4. Humppilassa ja 5.5. Ypäjällä messun jälkeen. Tarkemmat tiedot tulevat seurakuntien verkkosivuille.

Hallinnon päätökset liitossopimuksen hyväksymisestä ja seurakuntajaon muutosaloitteesta aikaisintaan alkukesästä, todennäköisesti elo-syyskuussa.

Tiedustelut Esa Löytömäki, 050 337 3157.


Ohjausryhmän puolesta
Esa Löytömäki, ohjausryhmän puheenjohtaja

SEURAKUNTALAISTEN KUULEMISET SUUNTAAVAT SELVITYSTÄ

HUMPPILA-JOKIOINEN-YPÄJÄ TIEDOTE 2.2.2024

Humppilan, Jokioisten ja Ypäjän seurakuntien liitosselvityksessä on käyty ensimmäinen seurakuntalaisten kuulemiskierros. Kaikissa kolmessa seurakunnassa järjestettiin kuulemistilaisuudet. Tilaisuuksissa oli läsnä 40-70 kuulijaa. Mukana oli niin luottamushenkilöitä kuin seurakuntalaisia. Liitosselvityksen ohjausryhmä oli vahvasti kuulolla tilaisuuksissa.

Kaikissa kolmessa tilaisuudessa keskusteltiin vilkkaasti. Yhteiseen pohdintaan nostettiin esiin näkökulmia liittymisen puolesta ja vastaan. Mietinnässä olivat yhteenliittymisen uhat ja mahdollisuudet. Puheenvuoroissa oli kuultavissa sekä varauksellisuutta että innostusta.

Kolme keskeistä teemaa olivat paikallinen identiteetti, tutun toiminnan jatkuvuus ja luottamuksen rakentaminen.

Kuulemisten jälkeen ohjausryhmä kävi kokouksessaan 1.2.2024 läpi palautteen ja keskeiset havainnoit kuulemistilaisuuksista. Seurakuntien johtavat viranhaltijat olivat työstäneet liittymissopimuksen ensimmäisen version. Vahva tavoite on säilyttää tutut työntekijät alueilla ja turvata mahdollisessa liitosvaiheessa toimivien toimintamuotojen jatkuvuus sekä väestöpohjasta ja paikallisista tarpeista nouseva toiminnan kehittäminen. Organisaatiosta oli esillä ensimmäiset versiot. Tavoitteena on järjestää seurakunnan johtaminen niin, että paikallinen ääni ja toimijuus mahdollistuisi.

Ohjausryhmä jatkaa liitossopimuksen luonnoksen valmistelua ja tuo sen sekä organisaation rakenteen seurakuntien luottamushenkilöiden ja työntekijöiden yhteiseen työskentelyyn tiistaina 12.3.2024 kello 18 Jokioisten seurakuntatalolla.

Kevään aikana järjestetään toiset seurakuntalaisten kuulemistilaisuudet. Näissä tuodaan esiin konkretiaa toiminnan järjestymisestä sekä taloudesta.

Liitosselvityksen ohjausryhmä

Tiedustelut: läänirovasti Esa Löytömäki

SEURAKUNTALAISTEN KUULEMISET SUUNTAAVAT SELVITYSTÄ

TIEDOTE

Humppilan, Jokioisten ja Ypäjän seurakuntien liitosselvityksessä on käyty ensimmäinen seurakuntalaisten kuulemiskierros. Kaikissa kolmessa seurakunnassa järjestettiin kuulemistilaisuudet. Tilaisuuksissa oli läsnä 40-70 kuulijaa. Mukana oli niin luottamushenkilöitä kuin seurakuntalaisia. Liitosselvityksen ohjausryhmä oli vahvasti kuulolla tilaisuuksissa.

Kaikissa kolmessa tilaisuudessa keskusteltiin vilkkaasti. Yhteiseen pohdintaan nostettiin esiin näkökulmia liittymisen puolesta ja vastaan. Mietinnässä olivat yhteenliittymisen uhat ja mahdollisuudet. Puheenvuoroissa oli kuultavissa sekä varauksellisuutta että innostusta. Kolme keskeistä teemaa olivat paikallinen identiteetti, tutun toiminnan jatkuvuus ja luottamuksen rakentaminen.

Kuulemisten jälkeen ohjausryhmä kävi kokouksessaan 1.2.2024 läpi palautteen ja keskeiset havainnoit kuulemistilaisuuksista. Seurakuntien johtavat viranhaltijat olivat työstäneet liittymissopimuksen ensimmäisen version. Vahva tavoite on säilyttää tutut työntekijät alueilla ja turvata mahdollisessa liitosvaiheessa toimivien toimintamuotojen jatkuvuus sekä väestöpohjasta ja paikallisista tarpeista nouseva toiminnan kehittäminen. Organisaatiosta oli esillä ensimmäiset versiot. Tavoitteena on järjestää seurakunnan johtaminen niin, että paikallinen ääni ja toimijuus mahdollistuisi.

Ohjausryhmä jatkaa liitossopimuksen luonnoksen valmistelua ja tuo sen sekä organisaation rakenteen seurakuntien luottamushenkilöiden ja työntekijöiden yhteiseen työskentelyyn tiistaina 12.3.2024 kello 18 Jokioisten seurakuntatalolla

Kevään aikana järjestetään toiset seurakuntalaisten kuulemistilaisuudet. Näissä tuodaan esiin konkretiaa toiminnan järjestymisestä sekä taloudesta. Liitosselvityksen ohjausryhmä

Tiedustelut läänirovasti Esa Löytömäki

Humppilan seurakuntaa ohjausryhmässä edustavat seuraavat henkilöt (suluissa varajäsen): kirkkovaltuuston puheenjohtaja Riikka Seppälä (Timo Nikkanen), kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Hannu Mustonen (Hannu Räsäneni), kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Arja Heittola (Tuija Remes), henkilöstön edustaja Elise Hartonen (Aino-Maria Ollikainen), talous- ja toimistosihteeri Jenni Kaseva (ohjausryhmän sihteeri). Kirkkoherra Ilkka Wiio kuuluu ryhmään viran puolesta.

Pieni katsaus seurakuntaliitosasiaan

Jokioisten, Humppilan ja Ypäjän seurakuntaliitosasiaa on selvitetty vuosien 2023 ja 2024 aikana ja kaikki on vielä kesken. Kirjoitukseni on samalla vuosien prosessoinnin tulos seurakuntien itsenäisyydestä. Onko se mahdollisuus vai uhka? Itse näen sen nykyään mahdollisuutena, mutta perustelen oman kantani, miksi nykyään ajattelen näin.  Haluan nostaa esiin muutaman faktan ja näkökulman, jotta itse kukin saa muodostaa oman kantansa. Sen ei tarvitse olla sama kuin minulla.

1. Edellisen liitosneuvottelu oli kapitulin alulle panema. Tämä kierros ei ole. Ensin Ypäjä kyseli Humppilalta kiinnostusta yhteistyöhön tai mahdolliseen liitokseen. Sitten Jokioisillakin herättiin, että asiaa voisi ainakin pohtia. Aloite tuli siis seurakuntien sisältä, ei kapitulista.

2. Miksi liitosta mietitään jälleen kerran? Tähän on useampia syitä. Esittelen ne lyhyesti.

a. Jokaisen seurakunnan väkimäärä vähenee, eli maksajia on vähemmän. Syynä on ennen kaikkea se, että vainajia on kaksi-kolme kertaa enemmän kuin syntyviä lapsia. Ja monet nuoret lähtevät muualle opiskelemaan ja töihin. Millä pitää toimintaa pystyssä, jos ei ole tarpeeksi maksajia? Edessä ovat väistämättä leikkaukset työntekijöiden ja toiminnan määrästä.

b. Vähenevää seurakuntaväkeä suurempi haaste ovat seurakuntien työntekijät. Humppila menee jo minimimiehityksellä. Ypäjä lähes minimillä, Jokioisilla on vielä vähän parempi tilanne, mutta viesti on heiltäkin selvä. Lihavat vuodet ovat takana ja nyt on ruvettava etsimään säästökohteita. Ja kun suurin menoerä ovat työntekijät, niin ankeutta on sielläkin luvassa.

Työntekijät ovat pitkään olleet luottamushenkilöitä vahvemmin liitoksen kannalla, koska ei tarvita kuin muutama sairastunut tai irtisanoutunut, niin koko seurakunnan toiminta on sekaisin. Muutama ihminen ei voi enää revetä joka paikkaan ja tehtävään.

c. Moni seurakunta menee koko ajan veitsenterällä toimien laillisuuden kanssa. Julkisyhteisönä seurakuntien on hoidettava monet juridiset velvoitteet, strategiat, selvitykset, suunnitelmat jne. Vähäisellä miehityksellä moni virallinen selvitys odottaa edelleen tekijäänsä. Jotta seurakunnallinen viikkotoiminta voidaan hoitaa, niin jostain on säästettävä. Ajalliset säästöt on ainakin Ypäjällä ja Humppilassa otettu hallinnollisesta puolesta.

3. Mitä tai ketä sitten auttaa, jos seurakunnat yhdistyvät?

a. Jos ollaan samassa seurakunnassa, niin työntekijät voivat tuurata ja sijaistaa toisiaan niissä tilanteissa, jos joku on sairas, vapaalla tai lomalla. Ei tarvitse palkata ulkopuolisia sijaisia kuten nyt. Yhteiselle seurakunnalle kertyisi säästöjä, yksityisille ei.

b. Samoin seurakunnat saavat säästöjä siitä, että jokaisen seurakunnan ei tarvitse maksaa erikseen erilaisia hallinnollisia palvelumaksuja Tampereelle ja kirkon erilaisiin laitoksiin, jotka hoitavat mm.  IT-puolen asioita. Nyt niistä maksetaan kolminkertaisesti, yhdessä seurakunnassa vain yhteen kertaan.

c. Suurin säästö tulee toiminnan puolella. Tällä hetkellä kolmen kirkkoherran työajasta noin puolet kuluu hallinnon pyörittämiseen, Jatkossa yksi keskittyisi siihen ja kahden muun aika vapautuisi seurakunnallisen työn hoitamiseen. Myös joka seurakunnassa on pidettävä neuvoston ja valtuuston kokoukset valmistelujen kera. Yhdistyneenä kokouksia olisi kaksi kolmasosaa vähemmän.

Otan seuraavaksi esiin muutaman yleisen pelon, jotka hallitsevat keskustelua

1. Meiltä menee seurakunta, omat työntekijät ja identiteetti

Liitossopimuksessa on ehdotettu, että jokaisella seurakunnalla pysyvät edelleen sekä kirkko, seurakuntatalo että hautausmaa täysin normaalisti käytössä. Mitään ei olla lakkauttamassa. Samoin joka alueella pysyvät samat työntekijät kuin nytkin. Ainoastaan tuurauksissa väki liikkuu, muutoin ei. Samoin erilaiset kerhot pysyvät tutuissa paikoissa. Nuoria tai vanhuksia ei ruveta kuskaamaan ympäri pitäjää. Työstä vastaavat ensisijaisesti tutut työntekijät.

En tiedä, mitä itse kullekin se seurakunnallinen identiteetti merkitsee, mutta jos omat paikat pysyvät auki ja tutut työntekijät ja työmuodot jatkuvat, niin mikä muuttuu?

Totta on, että seurakunnan nimi muuttuisi. Minusta Jokiläänin seurakunta olisi historiallisesti hyvä nimi, mutta muitakin ehdotuksia voidaan ottaa vastaan. Kun ajatuksena on, että edelleen meillä olisivat Humppilan, Ypäjän ja Jokioisten kirkkopiirit, niin yksikään tuttu nimi ei katoaisi kartalta.

2. Meiltä viedään meidän rahat

Tosiasia on todellakin, että kaikki seurakunnat ovat vielä vakavaraisia. Velkaa ei ole kenelläkään, säästöjä löytyy vielä ja puskuria jonkin verran. Jos liitos tapahtuisi, niin yksikään seurakunta ei kaatuisi velkoineen toisten syliin eikä elätettäväksi. Köyhä naapuriseurakunta ei siis veisi naapurien rahoja. Yhteistä tulevaisuutta voitaisiin rakentaa tasavertaisesti ja jokaiselle kirkkopiirille voitaisiin antaa omat alueelle suunnatut käyttörahat yhteisen kassan lisäksi.

3. Me emme saa päättää omista asioistamme

Uuteen seurakuntaa tulisi yhteinen neuvosto ja valtuusto, joka valitaan äänestämällä. Jokioisten, Ypäjän ja Humppilan seurakuntien jäsenten määrä ei ole niin valtava, etteikö aktiivisella osallistumisella vaaleihin pystyisi kukin piiri pitämään omiensa puolia. Jokioinen on asukasmäärältään vain reilut kaksi kertaa suurempi kuin Humppila ja Ypäjä yhteensä. Sillä asukasmäärällä ei kaapata kaikkia valtuustopaikkoja.

Lisäsi jokaiseen kirkkopiiriin muodostettaisiin oma alueneuvostonsa ja tämän neuvoston puheenjohtajalla olisi automaattisesti paikka yhteisessä neuvostossa. Eli jokaisen piirin ääni tulisi kuulluksi. Tosiasia on, että kaikesta ei saisi enää päättää yksin, mutta joka kirkkopiirin paikallinen ääni huomioitaisiin kyllä. Eikä olisi yhtä johtavaa seurakuntaa vaan kaikki vaikuttaisivat yhdessä yhteisten asioiden hoitamiseen.

Osa seurakuntalaisista on sitä mieltä, että miksi liittyä, jos homma toimii edelleen suht'koht hyvin.

Vastaus  ovat muutamia vuosia sitten luodut kriisiytyvän seurakunnan mittarit. Niissä ei enää riitä, että seurakunnan talous toimii. Mittareihin sisältyy kysymys, että kuinka seurakunta saa toimintansa turvattua niin, että työntekijät voivat hyvin, seurakunnan toiminta saadaan pidettyä kunnialla pystyssä ja kaikki lainsäädännölliset ja hallinnolliset seikat pystytään täyttämään.

Ja tämä on se asia, jossa erityisesti Ypäjä ja Humppila vilkkuvat miinuksella ja Jokioinen alkaa ennusteiden valossa tulla hyvää vauhtia perässä. On tehty arvioita, että kuuden vuoden päästä Jokioisilla seurakunnan talous on noin 250 000 e ja Ypäjällä 177 000 € miinuksella. Humppilassa vain vajaa 40 000 €. Se tarkoittaa sitä, että toiminnan määrää ja laatua, toiminnan ja hallinnon laillisuutta ja työntekijöiden jaksamista on pienenevillä resursseilla entistä vaikeampi ylläpitää.

Siksi kysyn, että millä seurakuntien toiminta turvataan, jos mitään ei tehdä ajoissa?

Totta kai jokainen seurakunta voi jatkaa itsenäisenä. Silloin jokainen voi itse päättää, minkä viran tai toimen lakkauttaa seuraavaksi. Jokainen selviää vielä jonkin vuoden eteenpäin jäljellä olevilla säästöillä, mutta ei loputtomiin.

Olisiko parempi, että nämä kolme seurakuntaa ottavat tulevaisuuden ajoissa omiin käsiinsä? Nyt voitaisiin pelkästään eläköitymisten kautta huolehtia  siitä, että yhdessäkään seurakunnassa ei tarvitse ruveta tekemään hätäisiä kriisiratkaisuja. Säästöjä ja työntekijöiden työnkuvia sijaistuksineen voitaisiin muokata hallitusti. Jos jokainen seurakunta on yksin, niin kukin selviää leikkauksistaan, miten parhaiten taitaa.

On myös hyvä tajuta, että pieni seurakunta ei ole nykypäivänä enää uudelle työntekijälle mikään houkutteleva työpaikka. Rannaton työkenttä ja yksinäinen pesti ilman työyhteisön ja kollegojen tukea ei houkuttele monia. Isompi seurakunta, jossa on edes pari pappis-tai kanttorikollegaa on houkuttelevampi työpaikka kuin pieni kuihtuva seurakunta.

Moni ehdottaa ratkaisuksi vapaaehtoisten suurempaa ja aktiivisempaa käyttöä. Ajatus on hyvä, mutta vapaaehtoisella ei ole koskaan juridista vastuuta mistään. Hän voi tulla ja mennä kuten haluaa ja häneltä ei edellytetä selvitystä seurakunnan varoista tai budjetista. Aina tarvitaan työntekijöitä, joilla on se viimeinen vastuu toimien laillisuudesta ja sujuvuudesta.

Sinä vaiheessa kun kriisiytyvän seurakunnan mittarit täyttyvät näissä seurakunnissa seurakunnan oman toiminnan, jatkuvuuden, laillisuuden tai työntekijöiden jaksamisen näkökulmasta, voi tuomiokapituli puhaltaa viimeistään pelin poikki. Silloin voidaan määrätä selvitysmies, joka tekee oman arvionsa seurakuntien tilanteesta ja jatkosta. Siinä vaiheessa ei enää kysellä, mitä seurakunnat haluavat tai toivovat.

Sanon lopuksi, että seurakunnan luottamushenkilöiden tärkein tehtävä on turvata seurakunnan toiminnan laillisuus ja se, että toiminnalla on edellytykset jatkua. Luottamushenkilön ei tulisi ajatella, että romahtakoon sitten viiden vuoden päästä, kun minä en ole enää vastuussa. Vastuullinen luottamushenkilö miettii asioita siten, että seurakunnan toiminta voi jatkua myös seuraavat 15 vuotta mahdollisimman hyvin. Jos se vaatii sitä, että kulujen kattamiseksi avuksi on otettava myös uusia kumppaneita, niin liitoksen voi nähdä mahdollisuutena ei vain uhkana.

Ja päätän tämän kirjoitukseni mahdollisuuteen. Lähes kaikki luottamushenkilöt ovat olleet sitä mieltä, että jos liitos syntyisi, niin seurakunnat voisivat yhdessä kunnostaa ja modernisoida Kiipun kesäkodin. Se on keskellä kaikkia seurakuntia ja kaikki seurakunnat voisivat pitää siellä sekä rippi- että lastenleirinsä. Lisäksi kesäkotia voitaisiin vuokrata ulkopuolisille esim. retriittitoimintaan. Muutoin joka seurakunta joutuu etsimään jatkossa leirikeskuksen, kuka mistäkin. Ymmärtääkseni Jokioinen miettii, riittävätkö sen rahkeet yksin korjata Kiipulla kaikki tarpeellinen. Ehkä riittää, mutta päätös on heille haastava.

Mutta kiteytettynä leveät hartiat ovat toisille myös mahdollisuus, eivät ainoastaan uhka. Yhdessä voimme olla myös vahvempia, emmekä vain heikompia. Onko liitoksesta enemmän hyötyä kuin haittaa? ja miten seurakunnan riittävä toiminta ja laillisuus turvataan, jos halutaan pysyä itsenäisenä? Näihin kysymyksiin jokaisen meistä on otettava kantaa. Toistan siis sen, että pelkkä talouden hyvä tila ei nykyisin enää riitä, jos työyhteisö, sen toiminta ja tulevaisuus on jatkuvasti kriisin puolella.